Sinilevät ovat yhdestä solusta koostuvia, maailman vanhimpia eliöitä. Kasvien tavoin ne yhteyttävät ja tuottavat happea. Sinilevät hyötyvät ravinteista, mutta selviävät ankaristakin oloista. Sinilevät ovat luonnollinen osa vesiluontoa, mutta runsaina voivat aiheuttaa ongelmia. Osa sinilevistä on myrkyllisiä, kuten Saaristomerellä tavattava kellanvihreä Nodularia-sinilevä.
Sinilevien muodostamat yhdyskunnat näkyvät vedessä vihreinä hiutaleina tai tikkuina. Runsaampi esiintymä tuottaa nauhoja, levälauttoja ja värjää vettä. Koska sinilevämassa on yksittäisistä soluryppäistä koostuvaa puuroa, se hajoaa tikulla hämmentäessä. Niin ikään rehevyydestä hyötyneet rihmamaiset levät sitä vastoin tarttuvat tuppoina tikkuun.
Sinilevien massaesiintymät muodostavat tasaisen vihreää massaa ja veden pintaan maalimaista kerrosta, jonka väri voi olla ruskea, kellanvihreä, turkoosi tai vihreä. Violetti ja turkoosi ilmaantuu vanhenevaan, hajoamistilassa olevaan sinilevämassaan.
Sinileväesiintymät alkavat ilmaantua heinäkuun puolivälissä ja saattavat jatkua pitkälle syksyyn. Esiintymien runsaus ja laajuus vaihtelee vuosittain ravinne- ja sääolojen mukaan. Voimakkaat tuulet sekoittavat sinilevää veteen ja tällöin niiden havaitseminen on vaikeampaa.
Eräiden sinilevien erittämille maksa- ja hermomyrkyille altistuminen voi aiheuttaa myrkytysoireita. Oireita ovat ihon kirvely, nuha, päänsärky ja huonovointisuus. Oireet häviävät yleensä muutamassa päivässä. Leväpitoisen veden juominen voi olla kohtalokasta pienille lapsille ja eläimille.
Sinileväpitoisessa vedessä uimista tulee välttää, eikä levävettä tule käyttää syötävien kasvien kasteluun tai pesuvetenä. Levämyrkyt eivät kaikkoa edes vettä keitettäessä eikä levävettä pidä käyttää löylyvetenä.
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen leväseurantasivut
